Jokaisen korkeakoulututkinnon suorittajan on kypsyysnäytteellä osoitettava perehtyneisyytensä opinnäytteen alaan sekä suomen tai ruotsin kielen taitonsa (valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista 19.8.2004/794). Kielitaito osoitetaan kertaalleen osana joko alempaa tai ylempää korkeakoulututkintoa, jos tutkinnot suoritetaan samalla kielellä.
Äidinkielen taito on oleellinen osa asiantuntijuutta. Yliopistokontekstissa taitoa mittaavalla kypsyysnäytteellä on tarkoitus osoittaa ammattilaisen työssä ja tieteellisessä viestinnässä tarvitsemien tekstilajien ja tieteellis-ammatillisen kieli- ja tekstitaidon hallintaa. Kypsyysnäytteen tulisi tämän vuoksi olla rakenteeltaan, sisällöltään ja tyyliltään eheä tieteellinen teksti. Kypsyysnäyteteksti on siis sekä ajatuksellinen että tekstuaalinen kokonaisuus.
Teksti kannattaa jäsennellä siten, että jokainen tekstin osa palvelee kokonaisuutta. Kappalejako perustuu siihen, että kappale on ajatuksellinen ja visuaalinen tekstin katkelma. Yhteen kappaleeseen tulee yksi ajatuskokonaisuus, ja tästä syystä kappaleiden pituus vaihtelee. Kovin lyhyitä, esimerkiksi kahden virkkeen kappaleita ei kuitenkaan suositella. Kappalejako osoitetaan selvästi, mieluiten jättämällä tyhjä rivi kappaleiden väliin.
Tekstin virkerakennetta suunniteltaessa on hyvä muistaa, että myös virke muodostaa ajatuskokonaisuuden. Virkkeen ihannepituus on noin 7–15 sanaa, tieteellisissä teksteissä hiukan enemmänkin. Virkkeen sana- ja lausekejärjestys on harkittu ja yksiselitteinen. Lisäksi virkkeen sanavalinta on kiinnostava ja luonteva.
Kirjoittajan on hyödyllistä tiedostaa lukijan tekstilajikohtaiset odotukset, jotka tieteellisissä teksteissä merkitsevät selkeyttä, täsmällisyyttä ja vakuuttavuutta. Näin ollen kirjoittaja ei saa pettää lukijan odotuksia riittämättömällä tai välinpitämättömällä ajattelulla eli koukeroisella, hämärällä ja turhan abstraktilla tekstillä. Kirjoittajan tehtävänä on tarjota lukijalle hiottuja ajatuksia ja viimeisteltyä tekstiä.
Hyvä asiatyyli on tieteellisen kielenkäytön perusta. Hyvä asiatyyli tarkoittaa selvää, havainnollista ja tiivistä sekä kieliopillisesti korrektia ilmaisua. Selkeä ilmaisu muodostuu kirkkaasta ajattelusta ja ilmaisun yksinkertaisuudesta, virkerakenteen luettavuudesta sekä sananvalinnan tarkkuudesta. Havainnollisuus taas tarkoittaa kypsyysnäytetekstissä esimerkkejä, rinnastuskohteita, vastakohtia sekä lukijan uteliaisuuden virittäviä sananvalintoja ja kysymyksiä. Tiiviys merkitsee asioiden esittämistä tiiviisti, ilmaisun hiomista yksinkertaiseksi ja yhtenäiseksi ja sananvalinnan muokkaamista täsmälliseksi. Kieliopillisesti korrekti ilmaisu perustuu kieliopin ja oikeakielisyysnormien tuntemiseen ja kykyyn soveltaa normeja. Kirjoittajan tulee osata myös tekstinhuolto eli käyttöyhteydessä tarkoituksenmukaisimman vaihtoehdon valinta.
Kypsyysnäyte kirjoitetaan tenttitilaisuudessa tavallisesti käsin, ja tekstin pituus on yleensä yksi konseptiarkki. Kypsyysnäytteellä tulee olla itse muotoiltu tai valmiiksi annettu otsikko: pelkkä tehtävänannon numero ei riitä. Kirjoittajan on hyvä huolehtia myös käsialansa luettavuudesta ja suurten ja pienten alkukirjainten sekä yhdyssanojen erottuvuudesta. Lisäksi tekstiin kannattaa jättää marginaalit.
© Jutta Helenius 2006
Seuraavaksi: Tekstin rakenne