Monella opiskelualalla ja monessa työssä käytetään nykyään monia kieliä. Toisinaan vieraan kielen käyttö on pakollista: firman työkieli on englanti; opinnäyte on laadittava ruotsiksi. Joskus kielen voi itse valita ja laatia esimerkiksi tutkielman joko suomeksi tai englanniksi. Aina kielen valinnassa tosin ei kysymys ole vain oman mielihalun vaan vaikkapa aiheen vaatiman tarkoituksenmukaisuuden mukaisesta päätöksestä.
Viime vuosina suomen kielen rinnalle on vieraista kielistä vahvimmin tullut englanti. Tästä on monesti seurannut kielten asettaminen arvojärjestykseen niin, että suomea on alettu vähätellä. Monesti tässä vähättelyssä on kysymys tarpeettomasta hienostelusta ja oman asiantuntijuuden pönkittämisestä kyseenalaisella tavalla. Suomea kannattaa kuitenkin käyttää, sillä
On kuitenkin totta, että joskus äidinkielellä kirjoittaminen voi olla jopa vaikeampaa: Lukuisista vaihtoehdoista voi olla vaikea valita tilanteeseen parhaiten sopiva sana. Lisäksi voi olla vaikeaa löytää oman erikoisalan termeille suomenkielinen vastine.
Kielten moninaisuus on rikkaus, vaikka se luokin kielenkäyttäjille uusia haasteita: on paitsi hallittava useita kieliä myös pystyttävä siirtymään kielestä toiseen. On esimerkiksi kyettävä muotoilemaan englanniksi lukemansa tieteellisen tekstin sisältöä suomenkielisiksi asiakaslehden lauseiksi.
Englannin yleistymisen myötä suomenkielisiin teksteihin on alkanut ilmaantua kirjoittajien sitä huomaamatta yhä enemmän englannin mukaisia ilmauksia eli anglismeja. Anglistiset ilmaukset eivät ole suositeltavia, koska ne saattavat olla suomen kieliopin vastaisia tai ilmaista asian epätäsmällisesti. Anglismeja on esitelty Kirjoittajan ABC-kortin kohdassa xxx.
Dufva, Hannele 2005: Vuoroin vieraissa käydään. Kielipoliisin käsikirja, toim. Pirkko Muikku-Werner. Tammi, Helsinki.
Hiidenmaa, Pirjo 2003: Suomen kieli – who cares? Otava, Helsinki.
Seuraavaksi: Tekstinhuolto