Kirjoitetuissa teksteissä on tapana annostella asiaa lukijalle vähitellen. Esimerkiksi 25-sivuisessa opinnäytteessä esitettävä asia voidaan jakaa vaikkapa viiteen päälukuun, ja näistä jokaisessa on kaksi tai useampia alalukuja. Edelleen kukin luku koostuu pienemmistä tekstijaksoista, kappaleista. Kappaleet ovat osa tekstin hierarkiaa. Kappalejako auttaa lukijaa hahmottamaan, missä kohden siirrytään asiasta tai näkökulmasta toiseen.
Tekstin kappaleet ovat sekä ajatuksellisia että visuaalisia tekstikatkelmia. Ajatuksellisia ne ovat siten, että tavallisesti yhdessä kappaleessa esitetään yksi asian osakokonaisuus. Visuaalisia kappaleet ovat siten, että niiden rajat merkitään tekstiin. Käsikirjoituksissa tavallinen kappalejaon merkintätapa on tyhjä rivi. Painetuissa teksteissä käytetään sisennystä tai tyhjää riviä.
Kirjoittaja voi tekstinsä kokonaisidean perusteella pitkälti päättää, missä hän siirtyy kappaleesta toiseen.
Erilaisia kappalejakoratkaisuja voi testata keksimällä joka kappaleelle apuotsikon. Jos otsikkoa ei tunnu löytyvän, erillistä kappaletta joko ei tarvita lainkaan tai jakson voi liittää toiseen kappaleeseen.
Myös tekstin kokonaisrakenne vaikuttaa kappalerajoihin: jos tekstissä on paljon lukuja ja alalukuja, nämä jäsentävät osaltaan tekstiä, jolloin kunkin kappaleen näkökohdat voivat olla varsin lähellä toisiaan ja silti eri kappaleissa. Toisaalta jos tekstissä ei ole lukuja lainkaan tai jos luvut ovat pitkiä, kussakin kappaleessa todennäköisemmin käsitellään laajahkoa kokonaisuutta, ennen kuin siirrytään uuteen kappaleeseen.
Kappaleet voivat olla rakenteeltaan monenlaisia. Kappale voi muodostua esimerkiksi sen perusteella, millaista argumentointitapaa kirjoittaja käyttää. Ohessa joitakin esimerkkirakenteita:
Harjoituksia tekstin kappaleista
Kauppinen, Anneli ja Laurinen, Leena 1988: Tekstioppi – johdatus ajattelun ja kielen yhteistyöhön. Kirjayhtymä, Helsinki.
© Arja Lampinen 2005
Seuraavaksi: Tekstin rakenne, informaatiorakenne