Tekstin tärkeimmät ominaisuudet ovat sidosteisuus ja johdonmukaisuus. Sidosteisuus tarkoittaa sitä, että tekstin osat – kappaleet, virkkeet ja lauseet – ovat sidoksissa toisiinsa. Johdonmukaisuus taas tarkoittaa sitä, että teksti on kokonaisuus, joka etenee sisällön puolesta järkevästi.
Tällä sivulla:
Tekstin sidostajina voivat toimia varsin monet kielelliset elementit. Tavallista on, että sidosteisessa tekstissä on samaviitteisyyttä. Tämä tarkoittaa sitä, että peräkkäisissä virkkeissä on sanoja, joilla on sama tarkoite. Sanat voivat olla synonyymejä, mutta samaan tarkoitteeseen voivat viitata myös pronominit. Sana, joka on pronominin kanssa samaviitteinen, on pronominin korrelaatti. Seuraavissa esimerkeissä samaviitteiset sanat on merkitty samanlaisella korostuksella eli lihavoitu tai kursivoitu:
Radium on raskain ryhmän 2 alkuaineista eli maa-alkalimetalleista. Niihin kuuluvat myös barium, strontium, kalsium, magnesium ja beryllium. Radiumia on maankuoressa hyvin vähän. Se vaikuttaa silti jonkin verran luonnollisen taustasäteilynsä määrään suuren radioaktiivisuutensa ansioista.
Muokattu kanta ei tee happoja vaan mutasiinia. Tällä proteiinilla se tuhoaa kilpailijansa ja suojaa siten hampaita.
Ilmiselviä tekstin sidostajia ovat erilaiset sidossanat: lauseiden välillä olevat konjunktiot ja virkkeitä toisiinsa sidostavat toisiinsa konnektorit.
Konjunktioita ovat rinnastuskonjunktiot (ja, -ka/-kä, mutta, vaan, eli, tai, vai, sillä, näet, nimittäin) ja alistuskonjunktiot (mm. että, jotta, koska, kun, jos, vaikka). Konjunktiot liittävät yhteen lauseita.
Konnektoreita taas ovat sanat, jotka sidostavat toisiinsa virkkeitä. Konnektorien ryhmä ei ole samalla tavalla tietyistä sanoista koostuva kuin konjunktioiden ryhmä. Konnektoreina voivatkin toimia monenlaiset ilmaukset. Silti niillä on samanlaisia merkityssisältöjä kuin konjunktioilla. Konnektoreita ovat esimerkiksi sanat myös ja lisäksi, joiden merkitys on sama kuin konjunktion ja. Samalla tavalla esimerkiksi mutta-konjunktiota vastaa konnektori toisaalta. Seuraavissa taulukoissa on konjunktioita ja konnektoreita.
Kopulatiiviset eli yhdistävät: ja, ynnä, sekä, sekä – että, ka/-kä
Disjunktiiviset eli erottavat: eli, tai, tahi, taikka, joko – tai, vai
Adversatiiviset eli vastakohtaa tai rajoitusta ilmoittavat: mutta, vaan, paitsi
Eksplanatiivinen eli selittävä: että
Eksplikatiivinen eli yleiseen alistava: että
Konsekutiiviset eli seurausta ilmaisevat: että, niin että, jotta
Finaaliset eli tarkoitusta ilmaisevat: jotta, että
Kausaaliset eli syytä ilmaisevat: koska, kun
Temporaaliset eli aikaa ilmaisevat: kun, kunnes, jahka, ennen kuin
Konditionaaliset eli ehtoa ilmaisevat: jos, kun, kunhan, ellen jne., jollen jne.
Konsessiiviset eli myönnyttävät: vaikka, joskin, jos kohta
Komparatiiviset eli vertaavat: kuin, niin kuin, ikään kuin, kuten
Interrogatiivinen eli kysyvä: tokko, -ko/-kö
LÄHDE: Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara, Paula 2004: Tutki ja kirjoita. 10. painos. Tammi, Helsinki. (S. 266–268.)
ja, sekä, sekä – että, -kä; eli, tai; myös, samoin, samaten, lisäksi, edelleen, sitä paitsi, niin ikään; ei liioin, ei myöskään, ei edes; yhtä lailla, yhtä tärkeää on, tähän voidaan lisätä vielä, samanlaisiin tuloksiin päätyivät myös; toisin sanoen, itse asiassa, jopa, suorastaan
mutta, kun taas; kuitenkin, taas, sitä vastoin, sen sijaan, puolestaan, toisaalta (-toisaalta), päinvastoin, tosin, vuorostaan, silti, (siitä) huolimatta; pikemminkin, paremminkin, vaikka(kin), joskin, paitsi, yhtä kaikki; olennainen ero X:ään verrattuna on
koska, kun (kerran), sen tähden (vuoksi, takia) että, siitä syystä (että), siksi että, syynä on se (että), tämä johtuu siitä että; sillä, nimittäin, siksi, näet, selityksenä on että; siis, joten, täten, näin (niin) ollen, niin muodoin, niin, niinpä, siksipä, tästä seuraa että, tuloksena on että, mikä johtaa siihen että
jos, mikäli, siinä tapauksessa (että), siltä varalta (että), edellyttäen että, sikäli kuin, kunhan (vain), niin kauan kuin; tällöin, jolloin
kuten (esimerkiksi), esimerkiksi, muun muassa, erityisesti, etenkin, varsinkin, eritoten, ensi sijassa, ensisijaisesti, lähinnä, itse asiassa, tosiaan, oikeastaan nimittäin, kaiken kaikkiaan, lyhyesti sanottuna, suoraan sanoen, sanalla sanoen
kun, sen jälkeen kun, sitten kun, samalla kun, silloin kun, siihen asti kun, ennen kuin, niin kauan kuin, kunnes; sanalla, ennen, jälkeen, ennalta, etukäteen, edeltäkäsin, jälkeenpäin, vähitellen, aikaa myöten, ajan mittaan, sitä mukaa kuin, jonkin ajan kuluttua (perästä, päästä), alusta lähtien (alkaen, asti, saakka), siihen mennessä, sillä välin, toistaiseksi, vielä, pian, kohta, ensin, sitten, sen jälkeen, silloin, jolloin, aiemmin, myöhemmin, vastedes, ensiksi, toiseksi..., seuraavaksi, lopuksi, lopulta, vihdoin
kuten aiemmin (edellä) todettiin, kuten sanottu, toisin sanoen
kokoavasti, tiivistetysti, lyhyesti (sanoen), lopuksi, päätökseksi, ylipäänsä
on selvää että, totta on että, itse asiassa, nimenomaan, selvästikin
On kirjoittajan oma valinta, mitä sidoskeinoja hän käyttää. Yhteen tilanteeseen sopii sidostuskeinoksi konjunktio (Läksin lenkille, koska ilma oli sateen jälkeen niin raikas), toiseen konnektori (Läksin lenkille. Sateen jälkeen ilma nimittäin oli niin raikas). Sama merkityssisältö voidaan siis ilmaista eri tavoin.
Samassa tekstissä voidaan käsiteltävänä olevaa asiaa tarkastella sekä yleisellä tasolla että konkretisoiden. Varsinkin tieteellisissä teksteissä sekä esitetään yleispäteviä teorioita että havainnollistetaan niitä konkreettisin esimerkein. Tällainen saman asian käsittely eri abstraktiotasoilla voi sekin sidostaa tekstiä.
Tieteellisessä tutkimuksessa pyritään mm. luokittelemaan ilmiöitä. Tällainen luokittelu kirjoittautuu myös teksteihin. Tyypillisiä tieteelliselle tekstille ovat sentapaiset ilmaukset kuin "Tätä asiaa voidaan tarkastella kolmesta näkökulmasta" ja "Nämä voidaan luokitella neljään ryhmään". Näissä esimerkeissä on yläkäsitteitä, abstrakteja substantiiveja, jotka tekstissä tuonnempana konkretisoidaan. "Näkökulma" ja "ryhmä" siis yksilöidään. Siten yleiskäsitteen sisältävä virke ja sitä täsmentävät virkkeet ovat suhteessa toisiinsa ja teksti on sidosteinen. Tieteellisen tekstin abstraktit substantiivit ovat sentapaisia kuin juuri näkökulma, ryhmä ja luokka. Arkipuheen abstrakteja substantiiveja ovat homma ja juttu, jotka voivat tilanteittain merkitä lähes mitä tahansa.
Seuraavassa esimerkissä on ensimmäisessä virkkeessä abstrakti substantiivi ryhmä, jonka merkitys yksilöidään kappaleen muissa virkkeissä. Tätä yksilöintiä täsmennetään vielä sanoilla yhtenä, toisena ja kolmantena:
Yleisiä bakteerien resistenssimekanismeja on ajateltu olevan kolme ryhmää. Yhtenä mekanismina on lääkkeen pääsyn esto kohde-entsyymin luo (solukalvon permeabiliteetin muutos tai mikrobilääkettä ulos pumppaavien eli efflux-pumppumekanismien tehostaminen). Toisena mekanismina on muutos lääkkeen kiinnittymiskohdassa ja kolmantena lääkkeen entsymaattinen muokkaus tai hajotus. Resistenssin muodostumiseen bakteeri tarvitsee yhden tai useampia näistä mekanismeista.
Sen lisäksi, että mainitun kaltaiset ilmaukset sidostavat virkkeitä toisiinsa, ne myös ovat lukijalle lupauksia, jotka kirjoittajan on lunastettava: hänen on mainittava, mitkä ovat ne kolme näkökulmaa ja mitkä ovat ne neljä ryhmää.
Seuraavassa esimerkissä on monenlaista sidosteisuutta: samaviitteisyyttä, ylä- ja alakäsitteen muodostamaa sidoksisuutta, konnektiivein ja konjunktioin merkittyä sidosteisuutta sekä informaatiorakenteen kannattelemaa sidosteisuutta, jota selvitetään esimerkin jälkeen:
(1) Lääkärin työn ihanteelliset, eettiset periaatteet eivät ole antiikin Kreikan ajoista muuttuneet. (2) Hyvän tekeminen, pahan välttäminen, luottamus ja nöyryys ovat keskeisiä sanomia Hippokrateen valassa, jonka modernisoituun versioon useimmat suomalaiset lääkärit nykyäänkin sitoutuvat. (3) Sen sijaan ne kysymykset, joissa tarvitaan erityistä eettistä kannanottoa, ovat moninkertaistuneet ja monimutkaistuneet. (4) On tärkeätä, että terveydenhuollon etiikka on nuorten lääkärien ja muiden ammattilaisten arkipäivän keskustelun aiheena. (5) Siten muotoutuvat aikaan soveltuvat eettiset ratkaisut. (6) Toisaalta on tärkeätä, että lääkäreillä on rohkeutta olla autonomisia tehdessään ratkaisuja terveydenhuollon ristipaineessa. (7) He tarvitsevat kaiken tuen, minkä ammattikunta voi tarjota.
Virke 1 mainitsee yläkäsitteen eettiset periaatteet. Nämä periaatteet yksilöidään virkkeessä 2: hyvän tekeminen, pahan välttäminen, luottamus ja nöyryys. Virkkeiden 1 ja 2 välillä on siis eräänlainen hierarkiasuhde. Virke 3 tuo asiaan uuden, vastakkaisen näkökulman, mikä ilmaistaan täsmällisesti konnektorilla sen sijaan. Virkkeeseen 3 yhdistyy virke 4, sillä virkkeissä on samaviitteisyyttä, kun molemmissa mainitaan sana etiikka. Virkkeessä 5 esitetään sanotusta päätelmä. Tämä merkitään sanalla siten. Edelleen, virkkeessä 6, tuodaan asiaan uusi ja vieläpä kirjoittajan tärkeänä pitämä näkökulma. Näkökulman uutuutta osoitetaan sanalla toisaalta ja tärkeyttä metailmauksella on tärkeätä. Viimeinen virke (7) saa teemansa (he) virkkeen 6 reemasta; kyseessä on siis teemaprogressio.
Harjoituksia sidoisteisuudesta
Enkvist. Nils Erik 1975: Tekstilingvistiikan peruskäsitteitä, Gaudeamus, Helsinki.
© Arja Lampinen 2005
Seuraavaksi: Tekstin rakenne, luetelman laadinta