Metateksti tarkoittaa tekstin sellaisia sanoja ja ilmauksia, joissa tekstin laatija viittaa omaan tekstiinsä tai omaan kirjoittamiseensa. Metakieltä on esim. virkkeen alku Tarkastelen tässä tutkielmassani..., jossa kirjoittaja nimeää tekstinsä tutkielmaksi ja sanoo tarkastelevansa siinä jotakin aihetta.
Metateksti on tyypillinen tieteellisen tekstin tyylipiirre. Metatekstiä eli metailmauksia ovat esim. omasta tekstistä käytettävät nimitykset, kuten tutkielma, pro gradu -tutkielma ja harjoitusaine, tai omaan tekemiseen viittaavat verbit, kuten tarkastella, käsitellä, selvittää ja pohtia.
Seuraavassa tekstinkatkelmassa metateksti on lihavoitu.
LuK-tutkielmassani käsittelen fenolisten yhdisteiden pääryhmät ja niiden esiintymisen marjoissa ja viljoissa. Lisäksi pohdin fenolisten yhdisteiden imeytymistä ja terveysvaikutuksia olemassa olevan tutkimustiedon pohjalta. Keskityn tutkielmassani skandinaavisiin marjoihin ja viljoihin, jotka ovat kuuluneet suomalaisten ruokavalioon muinaisista ajoista asti.
© Esa Laihanen 2006
Tässä on lyhyt teoriakatsaus metateksti-ilmiöön, metatekstin tehtäviin ja eri tyyppeihin. Lisäksi ohjataan kurkistamaan omaan tai oman tieteenalan tekstiin metatekstin näkökulmasta ja jäljittämään metatekstijaksoja.
Tähän osuuteen voit tutustua kahdella tavalla:
Materiaalin voit tutustua kahdella tavalla:
Metatekstiä esiintyy myös poliitikkojen kielessä. Toimittajan esittäessä poliitikolle kysymyksen tämä aloittaa usein vastauksen sentapaisilla sanoilla kuin tuohon sanoisin, että tai henkilökohtainen mielipiteeni on, että. Näillä ilmauksilla on toinen tarkoitus kuin tieteellisen tekstin metakielellä: ne antavat vastaajalle aikaa ajatella sopivaa vastausta.
Kirjoittaja voi itse päättää, minkä aseman hän ottaa suhteessa lukijaan. Jos kirjoittaja puhuu tekemisistään tarkastelemisena, pohtimisena, tutkimisena, analysoimisena tai selvittämisenä, hän on tutkijan asemassa.
Jos hän taas nimeää tekemisensä tutustumiseksi tai perehtymiseksi ja käyttää esimerkiksi mainittuja verbejä monikon ensimmäisessä persoonassa (tutustumme, perehdymme), hän ottaa oppijan tai oppikirjan tekijän aseman.
Opinnäytteissä kirjoittajan on syytä ottaa tutkijan asema. Opinnäytteen tekemisen myötä opiskelijan on tarkoitus sekä oppia omakohtaisesti ja mahdollisimman syvällisesti se asia, johon hän perehtyy. Lisäksi opinnäytteen laatimisen myötä on tarkoitus oppia, kuinka opittu raportoidaan tieteellisen tyylin konventioiden mukaisesti. Siksi opinnäytteen samoin kuin muunkin tieteellisen esityksen kirjoittajan on esiinnyttävä tekstissään tutkijana.
Asiatyylisessä tekstissä on käytettävä asiatyylistä sanastoa. Tämä pätee myös metakieleen. Tutkija antaa itsestään ammattitaitoisen ja arvostelukykyisen kuvan käyttäessään työstään esimerkiksi sellaisia verbejä kuin tarkastella, käsitellä, tutkia ja analysoida.
Arkityylisiä ja sellaisina asiatyyliseen tekstiin sopimattomia verbejä sen sijaan ovat esimerkiksi miettiä ja käydä läpi. Miettiminen eli ajatustyö pitää tehdä jo ennen kirjallisen työn kirjoittamista, ja läpikäyminen viittaa pikemminkin mummolan vintiltä löytyneiden postikorttien selaamiseen kuin tutkimustyöhön. Yleisesittelystä sopii käyttää verbiä esitellä ja tekemistään voi halutessaan vielä täsmentää esimerkiksi sanalla katsauksenomaisesti tai yleisesti.
Hirsjärvi, Sirkka – Remes, Pirkko – Sajavaara, Paula 2004: Tutki ja kirjoita. 10. painos. Tammi, Helsinki.
Luukka, Minna-Riitta 1995: Puhuttua ja kirjoitettua tiedettä. Funktionaalinen ja yksilöllinen näkökulma tieteen kielen interpersoonallisiin piirteisiin. Jyväskylän yliopisto. Jyväskylä studies in Communication 4.
© Arja Lampinen 2006
Seuraavaksi: Hyvä asiatyyli