Avaa perustelut uuteen ikkunaan.
Suomen alkuperäiseen eläimistöön kuulunut euroopanmajava (Castor fiber) metsästettiin Suomesta sukupuuttoon 1800-luvun lopussa. Palautusistutukset aloitettiin kuitenkin vasta 1930-luvulla, jolloin maahamme tuotiin Norjasta peräisin olevia euroopanmajavia ja Pohjois-Amerikasta peräisin olevia kanadanmajavia (Castor canadensis). Näitä istutuksia täydennettiin myöhemmin maan sisäisten siirtojen avulla. Majavakantamme elpyi istutusten jälkeen suhteellisen hyvin, vaikka kanadanmajava menestyikin alkuperäistä euroopanmajavaa huomattavasti paremmin ja näytti syrjäyttävän sen kaikkialta, minne oli istutettu molempia lajeja. 1990-luvun lopussa meillä arvioitiin olevan yhteensä 12 000 majavaa, joista euroopanmajavia oli ainoastaan kymmenisen prosenttia. Majavakantamme on näin ollen hyvin pieni verrattuna Ruotsin 100 000 yksilön euroopanmajavakantaan mutta kuitenkin riittävän suuri aiheuttamaan merkittäviä metsätuhoja. Nämä metsätaloudelle koituvat vahingot eivät johdu majavan ravinnonotosta vaan pääasiassa majavien rakentamista padoista, jotka aiheuttavat tulvimista ja täten monenlaista vahinkoa puustolle. Majavankannan kasvun myötä tulvavahingot ovat jatkuvasti lisääntyneet, mistä syystä kantaa on verotettu metsästyksen avulla 1960-luvulta lähtien. Pyrkimyksenä on ollut pitää majavakanta senkokoisena, että metsätuhot eivät kasvaisi kohtuuttomiksi. Majavakannan hoito on tulevaisuudessa todennäköisesti tarkemmin suunniteltua, kuin se on tähän asti ollut. Euroopan- ja kanadanmajavan aiheuttamiin vahinkoihin tulisi suhtautua hieman eri tavoilla jo senkin takia, että euroopanmajava on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi ja että niillä on erilainen alkuperä ja näin erilainen merkitys eläimistömme suojelussa. Lisäksi kanadanmajavakanta on euroopanmajavakantaa paljon suurempi, mistä syystä erityisesti sen kannan säätelyä tulee jatkaa metsätuhojen välttämiseksi.
Avaa ehdotus kappalejaosta uuteen ikkunaan.
Monilla vesistöihin joutuvilla kemikaaleilla on havaittu olevan hormonaalisia vaikutuksia kalojen elimistöön. Kalat ovat herkkiä hormonien toimintaa matkiville tai estäville kemikaaleille erityisesti sukupuolisen erilaistumisen aikana heti kuoriutumisen jälkeen. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia suhteellisen alhaisten, mahdollisesti myös luonnossa tapahtuvien alkyylifenolialtistusten vaikutuksia sukupuolisen erilaistumisen aikana siian (Coregonus lavaretus lavaretus L.) varhaiseen kehitykseen ja gonadien morfologiaan. Tutkitut yhdisteet olivat 4-tert-oktyylifenoli (OP) ja -butyylifenoli (BP) sekä verrokkiestrogeenina synteettinen estrogeeni dietyylistilbestroli (DES). Lisäksi tarkasteltiin OP:n, BP:n ja DES:n vaikutuksia ympäristön tilan biomarkkerina käytettävään maksasolujen mikrosomien EROD-aktiivisuuteen. Tutkimuksen yhteydessä selvitettiin myös OP:n, BP:n ja DES:n mahdollisia vaikutuksia stressiproteiini Hsp70:n ekspressioon. Kaloja altistettiin kaikille kemikaaleille A) koko kokeen ajan ruoan kautta ja kuoriutumisen jälkeen kuukauden ajan veden kautta sekä B) pelkästään kuoriutumisen jälkeen kuukauden ajan veden kautta. Kaikilla altistuksilla oli huomattava vaikutus kalojen kasvuun. OP:lle ja DES:lle altistetut kalat olivat keskimäärin lyhyempiä ja painoivat vähemmän kontrollikaloihin verrattuna. BP:lle altistetut kalat olivat keskimäärin pidempiä ja painoivat enemmän verrattuna konrollikaloihin. B-tyypin OP-altistuksella sekä A-tyypin BP-altistuksella oli maksasolujen mikrosomien EROD-aktiivisuutta inhiboiva vaikutus. Samoin sekä A- että B-tyypin DES-altistus inhiboi EROD-aktiivisuutta. Alkyylifenolien lisääntymistoimintoja häiritsevät vaikutukset saattavat osittain selittyä sukupuolihormonien tuotannosta ja metaboliasta vastaavien sytokromi P450-entsyymien aktiivisuuteen kohdistuvilla inhiboivilla vaikutuksilla. Altistuksilla ei ollut vaikutuksia kalojen sukupuolijakaumaan, gonadien morfologiaan eikä Hsp70-ekspressioon.