Hyvin pian, jo vuoden kuluttua naimisiinmenosta, Ivan Iljitš tajusi, että vaikka avioelämä toikin jonkinlaista mukavuutta elämään, se oli itse asiassa varsin mutkikasta ja vaikeaa, ja jotta kykenisi täyttämään velvollisuutensa sitä kohtaan eli viettämään kelvollista, seurapiirien hyväksymää elämää, oli sekä siihen että työhön kehitettävä määrätty suhde. Ja Ivan Iljitš kehitti tuollaisen suhteen avioelämään. Hän vaati perhe-elämältä vain niitä kotipäivällisen, emännän ja vuoteen mukavuuksia, jotka se saattoi hänelle suoda, ja ennen kaikkea yleisen mielipiteen määrittelemää ulkoisten muotojen sovinnaisuutta. Muutoin hän etsi perheestä miellyttävää hauskuutta ja löytäessään sitä oli oikein kiitollinen; jos hän taas törmäsi vastarintaan tai nurinaan, hän poistui oitis omaan erilliseen työmaailmaansa ja etsi tyydytystä sieltä.
(Leo Tolstoi: Ivan Iljitšin kuolema. Basam Books 2001.)
Näytä konnektorit uudessa ikkunassa.
Hieman alle kolmekymppinen tietokonenörtti julisti kesäterassilla muutaman oluen uhossa: ”Olen Suomen ainoa perheellinen tietokonenörtti.” Hän kertoi, että hänellä oli vaimo ja kolme lasta. Perheellisyys kuulemma on alalla poikkeuksellista. It-alalla toimivat nuoret tietokoneosaajat eivät ole perinteisesti tarvinneet sen kummempaa perhesuunnittelua, sillä yöt ovat kuluneet työpaikalla koodaushommissa. Perheellinen tietokonenörtti korosti puhuvansa tärkeästä asiasta. Hän sanoi, että elämässä on muutakin kuin työ.
Geeniterapia on nykyisen geenitekniikan lupaavimpia sovelluksia. Silti se on myös yksi kiistanalaisimmista. Menetelmän kehittymistä hidastavat monet eettiset kysymykset sen oikeellisuudesta. Geeniterapian avulla on kuitenkin mahdollista hoitaa myös parantumattomina pidettyjä sairauksia, kuten syöpää ja monia vaikeita perinnöllisiä tauteja; niistä edellä mainittu immuunipuutostila on vain yksi esimerkki. Jos tutkimuksen annetaan edistyä rauhassa, saadaan geenien toiminnasta yhä enemmän tietoa.
Näytä merkityssisällöt uudessa ikkunassa.
Hon hette Ester Margareta, hon föddes 1890, hon var min mans mor. Det är bara det att han vet så litet om henne. Om hennes barndom och ungflickstid vet han ingenting alls, han vet egentligen bara det att hon blev gift med hans far 1925, att hon födde honom 1927 och sedan hans lillasyster aderton månader senare. Och att hon dog i bröst cancer 1930.
Han vet också att i det hennes fall knappast är fel att säga att hon blev gift. Det var gemensamma vänner som sammanförde henne med hennes blivande man: hon började ju enligt tidens synsätt vara till åren kommen, en nucka; han var egentligen förälskad i en annan som han inte kunde få eftersom hans depressiva läggning oroade henne. Att min man vet så litet om sin mor beror inte bara på att hon dog när han var liten. Det beror också på att min mans far aldrig talade om henne. Däremot talade han mycket om den kvinna han aldrig fick.
© Esa Laihanen 2005