Tällä sivulla:
Lainausmerkeistä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä kokolainausmerkkejä (”_”), jotka ovat samanmuotoiset lainatun jakson alussa ja lopussa. Joissakin tekstinkäsittelyohjelmissa voi lainausmerkkien vakioasetteluna olla amerikkalais-englantilainen tapa (“_”) tai saksalainen tapa („_“) taikka ranskalainen tapa (« _ »). – Joskus tarvitaan myös puolilainausmerkkejä. Niitä merkitään heittomerkillä, ja ne ovat suomalaisen tavan mukaan niin ikään samanmuotoiset (’_’), toisin kuin esim. englannissa (‘_’) tai saksassa (¸_‘).
Lainausmerkit kirjoitetaan kiinni lainausmerkkien sisällä olevaan tekstiin, mutta irti edellä ja jäljessä olevasta tekstistä.
Kokolainausmerkeillä osoitetaan, että tekstin tietty osa on suoraa samasanaista lainausta jonkun puheesta tai tekstistä.
Kirjansa esipuheessa Kettunen (1994, ii) kiittelee myös vaimoansa, jonka tuki oli ”kriittistä mutta kannustavaa”, ja lisäksi hän mainitsee myös kaksi muuta ”apua antanutta” sukulaistaan.
Jos lainattu tekstijakso päättyy lainaukseen, lainausmerkin ja loppuvälimerkin järjestys riippuu siitä, onko lainattu vain osa virkettä vai virkettä laajempi teksti:
Kettunen (1994, 24) vaatii, että ”tieteellisen toiminnan tulee täyttää kaikki ne kohdat, jotka niistä on työryhmän pohjalta laadittu”.
Kettunen (1994, 24) vaatii, että ”tieteellisen toiminnan tulee täyttää kaikki ne kohdat, jotka niistä on työryhmän pohjalta laadittu. Vain näin tutkimus on luotettava.”
Kun lainauksen edellä on ns. johtolause, sen loppuun merkitään kaksoispiste ja lainausmerkit tulevat kiinni lainatun jakson ensimmäiseen sanaan. Loppuvälimerkki kuuluu lainauksen sisään.
Aleksis Kivi kirjoittaa: ”Näin päättivät he viimein atriansa ja kävivät lepoon sysikoijun suojaan.”
Jos johtolause on suoran esityksen jäljessä tai keskellä, merkitään lainauksen jälkeen pilkku ennen johtolausetta ja lainausmerkit näissä tapauksissa seuraavasti:
”Näin päättivät he viimein atriansa ja kävivät lepoon sysikoijun suojaan”, kirjoittaa Aleksis Kivi.
”Näin päättivät he viimein atriansa”, kirjoittaa Aleksis Kivi, ”ja kävivät lepoon sysikoijun suojaan.”
Jos lainaus päättyy kysymys- tai huutomerkkiin, pilkkua ei merkitä johtolauseen eteen:
”Ja mitäpä kertoisin heidän elämänsä päivästä ja sen vaiheista täällä?” Kivi lopettelee romaaniaan.
”Mitä helvettiä täällä tapahtuu!” isä karjui varkaille.
Jos kysymys- tai huutomerkki kuuluu johtolauseeseen, merkki kirjoitetaan lainausmerkkien ulkopuolelle:
Kuka kirjoitti: ”Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi”?
Suoran lainauksen merkkinä käytetään lainausmerkkien sijasta myös ajatusviivaa, repliikkiviivaa.
Jos lainaus on osa päälausetta, kaksoispistettä ei käytetä ja lainaus voi alkaa myös pienellä alkukirjaimella, vaikka se olisikin oma kokonaisuutensa:
Mistä tulee sanonta ”Nahkurin orsilla tavataan”?
Sanonta ”tarkkana kuin porkkana” on suhteellisen nuori.
Lainausmerkeillä voidaan osoittaa tietty sana muun tekstin tyylilajista poikkeavaksi, omatekoiseksi tai muuten erikoiseksi. Keinoa kannattaa kuitenkin käyttää harkiten – usein se on tarpeetonta, ja harkinnan varassa on, käyttäisikö lainausmerkkien sijasta joskus kyseisen ilmauksen edellä lyhennettä ns. tai nk.
Monia radionkuuntelijoita ärsyttää toimittajien ”ninkutus”.
Vrt. Monia radionkuuntelijoita ärsyttää toimittajien ns. ninkutus.
Vrt. Monia radionkuuntelijoita ärsyttää toimittajien ninkutus.
Kirjan, elokuvan, käsitteen yms. nimi voidaan selvyyden vuoksi erottaa lainausmerkeillä muusta tekstistä:
Oletko nähnyt ”Kultaisen Vasikan”?
Lausuja esitti runon ”Neito kulkee vetten päällä” kauniisti.
Nimikkeen ”energy manager” vastineeksi ehdotettiin sanaa ”energiapäällikkö”.
Lainausmerkkien sijasta voisi käyttää muutakin erottavaa keinoa, kuten kursivointia tai lihavointia, mutta tuttuihin nimiin lainausmerkkejä tai muuta keinoa ei tarvita.
Oletko lukenut Seitsemän veljestä?
Mitään erottavaa keinoa ei tarvita varsinkaan silloin, jos käytetään nimeen liittyvää apusanaa (seuraavissa sanat: teoksen, elokuvan):
Oletko lukenut Mika Waltarin teoksen Sinuhe egyptiläinen?
Kävin katsomassa Mies vailla menneisyyttä -elokuvan.
Puolilainausmerkkejä (’_’) käytetään toisen lainauksen sisällä:
Äiti torui meitä: ”Lupasitte ’tietysti ihan heti’ ilmoittaa perillepääsystänne.”
Kielitieteen teksteissä puolilainausmerkeillä osoitetaan sanan tai muun ilmauksen merkitys:
Eksessiivin pääte -nta, esim. kotonta ’kotoa’ on muodostunut essiivin päätteestä -na ja partitiivin päätteestä -ta.
Tiedän että läsa on ruotsia ja tarkoittaa ’lukea’ , sprechen on saksaa ja merkitsee ’puhua’ ja write on englantia ja merkitsee ’kirjoittaa’.
© Timo Nurmi 2004
Seuraavaksi: Sulkumerkit