Referaatti on minkä tahansa kirjallisen tai suullisen esityksen lyhennelmä. Referoija selostaa jonkun toisen esitystä – joskus myös omaansa. Referaatti on sisällöltään ja muodoltaan tiivistelmää väljempi ja sitä laajempi. Referaatteja ovat esimerkiksi radion ja television uutiset. Vaikka referaatti edellyttää selostavaa otetta, se ei ole yhtä vapaamuotoinen kuin selostus. Referoija poimii käsiteltävästä materiaalista pääkohdat, oivallukset, tulokset ja niiden perustelut. Näin alkuperäistyön runko tulee referaatissa näkyviin, ja pääasiat erottuvat sivuasioista.
Referoija tarjoaa vastaanottajalle alkuperäistekstin uudessa muodossa, lyhennettynä. Referoija ei saa ujuttaa referaattiin omia mielipiteitään eikä päätelmiään. Referaatissa esitetään vain tosiasioita. Subjektiiviset kannanotot – "kirjoittaja väittää", "kirjoittaja luulee", "kirjoittaja toteaa aivan oikein", – eivät sovi referaattiin. Neutraaleja sanontoja ovat esim. sellaiset kuin "kirjoittaja toteaa" ja "kirjoittaja sanoo".
Referaattiin tulee liittää tiettyjä tunnistamismerkintöjä. Otsakkeesta tulee käydä ilmi se, että kyseessä on referaatti. Lisäksi nimiöön, tekstin yläosaan, on merkittävä referoijan nimi, alkuperäistekstin nimi, alkuperäistekstin laatijan nimi, artikkelin ilmestymisjulkaisu ja sen numero tai päivämäärä. Mikäli kyseessä on esitelmän referaatti, on mainittava esitelmän nimi, pitäjä, pitoaika ja pitopaikka.
Referaatin tarkoitus on säästää lukijan tai kuulijan aikaa. Niinpä referaatti on rakennettava sekä kielellisesti että teknisesti mahdollisimman helposti omaksuttavaksi. Ilmaisussa on vältettävä laveutta, mutta luettavuutta ei silti saa heikentää ylenmääräisellä tiiviydellä. Epähavainnollista abstraktisuutta on vältettävä, samoin pyöreitä yleistyksiä. Ei pidä kirjoittaa sähkösanomatyyliin eikä käyttää lyhenteitä enemmän kuin asiaproosassa yleensä. Sen sijaan voidaan käyttää havainnollistavia porrastuksia ja ryhmittelyjä sekä väliotsikoitakin.
Referaatin laatijan on käytettävä täydellisiä virkkeitä, ja hänen on muotoiltava virkkeet itse, sillä runsas sitaattien käyttö ei ole suotavaa niin kuin eivät myöskään vieraskielisen tekstin virkkeiden suorat käännökset. Jotta lähtöteksti ei vaikuttaisi liikaa referoijan omaan sanontaan ja eikä houkuttelisi kokonaisten virkkeiden lainaamiseen, kannattaa referaattia kirjoittaessaan työskennellä seuraavasti: Lue lähtöteksti huolellisesti. Kirjoita siitä referaatti omin sanoin muistellen lukemaasi. Tarkasta sitten yksityiskohdat alkutekstistä ja muotoile ne omaan tekstiisi sopiviksi. Korjaa lopuksi kieliasu.
Referaatti ei saa olla pelkkä luettelo. Tarvittaessa voi perustellusti käyttää luetelmia tai numerointia, mutta referaatin ei pitäisi rakentua tällaisen varaan.
Kauppinen, Anneli ja Laurinen, Leena 1988: Tekstioppi – Johdatus ajattelun ja kielen yhteistyöhön. Kirjayhtymä, Vaasa.
© Arja Lampinen 2005
Seuraavaksi: Tekstilajeja, kriittinen eli kommentoiva referaatti