Tällä sivulla:
Vierassanat – vierasperäiset sanat – jaotellaan tavallisesti kolmeen ryhmään sen mukaan, miten ne ovat mukautuneet suomen kieleen. Suurin osa vieraslähtöisistä sanoista on mukautunut kieleemme niin että niitä ei vieraiksi edes miellä eikä niiden taivutus tuota suomalaiselle ongelmia:
kahvi, ranta, sitruuna, sohva, patteri
Näiden ns. yleislainojen lisäksi kielessämme on sanoja, jotka ovat mukautuneet osaksi suomen kieleen. Niitä kutsutaan erityislainoiksi. On myös sanoja, jotka eivät ole lainkaan mukautuneet kieleemme, ja ne ovat ns. sitaattilainoja. – Seuraavassa on näiden kahden ryhmän selvittelyä.
Erityislainat ovat mukautuneet suomen kieleen osin, mutta ne tavallisesti sisältävät meille vieraita äänteitä ja äänneyhtymiä, esimerkiksi kirjaimia b, d, f, tai g taikka sananalkuisia konsonanttiyhtymiä, kuten ts, kr.
biologia, kreivi, filologia, tsaari, obligaatio, biljardi
Ensi tavun vokaali on yleensä vakiintunut tai vakiintumassa pitkäksi tai lyhyeksi. Tästä ei voi antaa selviä ohjeita. Sanojen oikea asu täytyy opetella sanoittain.
bonus, farao (tai: faarao), humus, laser, natrium, virus, beeta, foorumi, krooninen, leegio, moodi, teema
Viimeistä edellisen tavun vokaali on yleensä pitkä:
banaali, kemikaali, aristokraatti, vinyyli, intiimi, modeemi, aksiooma, skandinaavi, sosiaali(nen)
Myös sananloppujen -beli, -beri ja -deri edellä on pitkä vokaali:
paraabeli, kaliiberi, kateederi
Lyhyt jälkitavun vokaali on silloin, kun viimeinen tavu – johdinainesta lukuun ottamatta – alkaa konsonantilla b, d, g tai f:
mikrobi, ameba, aladobi, balladi, invalidi, eleginen, kollega, filosofi, typografinen
Lyhyt vokaali on myös sananlopuissa -oli, -omi, -oni, -ori ja -ovi:
petroli, agronomi, makaroni, pehtori, alkovi
Poikkeuksia ovat sanat pistooli ja postiljooni, jotka käsitetään yleislainoiksi. -io-loppuisissa sanoissa on normaaliin tapaan pitkä vokaali, mutta sananlopuissa -itio ja -isio sekä -orio on lyhyt vokaali.
sensaatio, obligaatio, evoluutio, invaasio, koheesio, promootio, instituutio, traditio, oppositio, elisio, provisio, auditorio, krematorio
-ia-loppuisissa sanoissa vokaali on lyhyt:
akasia, aralia, globelia, valkyria, Australia, Bulgaria, Kaukasia, Polynesia, Skandinavia
Tietysti kuitenkin: Aasia, jossa pitkä vokaali ei ole jälkitavussa, ja Euraasia (= Eurooppa + Aasia).
Lyhytvokaalisia, poikkeuksellisia kirjoitusasuja:
bitumi, evankelinen, kameli, kaneli, kolera, komisario, sikari, vaneri
Sanansisäiset k, p, t ja s kirjoitetaan yksikonsonanttisina, kun ne kuuluvat sanan vierasperäiseen osaan:
hierarkia, orkidea, monarkia, eepos, oopiumi, kantoni, parlamentaarinen, kursiivi, lisensiaatti
On myös yleislainoihin rinnastuvia poikkeustapauksia:
kulttuuri, ooppera, parkkeerata, samppanja
Suomalaisen loppuvokaalin tai johtimen edellä konsonantti on pitkä:
paniikki, fysiikka, hierarkkinen, baltti, balanssi, variantti
Pitkän vokaalin jälkeen s on kuitenkin lyhyt:
analyysi, beesi, fraasi
Sitaattilainat eivät ole mukautuneet lainkaan suomen kieleen, vaan ne kirjoitetaan kuten lainanantajakielessä. Ne äännetään vieraan kielen mukaisesti. Nämä sanat ovat yleensä henkilön- tai paikannimiä mutta myös muita suomen kieleen vakiintumattomia sanoja.
Los Angeles, Bordeaux, Debrecen, Miguel Ángel López, David Wilson, Shakespeare, college, curling, sioux, squash
Taivutuspääte liitetään sitaattilainoihin seuraavasti:
Jos sana päättyy kirjoitettaessa vokaaliin, pääte liitetään suoraan sanaan.
college : collegea : collegessa : collegeen
Chicago : Chicagoa : Chicagossa : Chicagoon
Jersey : Jerseyä : Jerseyssä : Jerseyyn
Barclay : Barclaya : Barclayssa : Barclayyn
Marlowe : Marloweta : Marlowessa : Marlowehun
Edgar Allan Poe : Poeta : Poessa : Poehun
de Gaulle : Gaullea : Gaullessa : Gaulleen
Marseille : Marseilleta : Marseillehin
Englanninkielisissä ay-, ey-, ee- ja y-loppuisissa sanoissa pääte merkitään edeltävän vokaalin ja lausumisen mukaan. Muutenkin taivutuspäätteen liittämisessä kannattaa miettiä sanan äänneasua:
Barcklaya [ba:klia]
Marlowehun [marlóuhun]
Marseilleta [marséjta]
Abbeyyn [äbi:n]
Sydneyyn [sidni:n]
Sijapääte on aina suomalainen, vaikka sanavartalossa olisi vieraita vokaaleja:
Skellefteå : Skellefteåta : Skellefteåhon
Vierassanoissa tavallisimpia tapauksia ovat ne, joissa sanan ja päätteen väliin tuleen i. Näin on silloin, kun sekä kirjoitusasu että ääntöasu päättyvät konsonanttiin (mm. ranskalaislähtöisissä vierassanoissa ääntöasu voi päättyä myös nasaalivokaaliin):
Wien : Wieniä : Wienissä : Wieniin
Clinton : Clintonia : Clintonissa : Clintoniin
Mitterrand : Mitterrandia : Mitterrandiin
Danton : Dantonia : Dantonissa : Dantoniin
Takavokaalisina kirjoitettaviin sanoihin liitetään myös takavokaalinen pääte: Baker : Bakeria (ei: "Bakeriä"), Lake Placid : Placidia (ei: "Placidiä").
Kun sanan kirjoitusasu päättyy konsonanttiin mutta ääntöasu vokaaliin, tulee ennen päätettä heittomerkki:
Truffaut : Truffaut’ta : Truffaut’hon
Bordeaux : Bordeaux’ta : Bordeaux’hon
Shaw : Shaw’ta : Shaw’hon
Musset : Musset’ta : Musse’hen
Jos sanan kirjoitusasu päättyy eri konsonantteihin kuin ääntöasu, merkitään kuitenkin i sidevokaaliksi:
Versailles [versa:j] : Versaillesin [versa:jin] : Versaillesiin [versa:ji:n]
Vierassanoissa merkitään ns. suhuässää tavallisesti hattupäisellä s-kirjaimella (š), mutta sitaattilainoissa käytetään sh-kirjainyhdistelmää. Monissa kotoistuneissa sanoissa sen voi korvata tavallisella s-kirjaimella.
bolševikki, Tšekki, geiša, sherry, show, shetlanninponi, pasha, sortsit, sampoo, sekki, sokki, saali
Shakinpelaajat toivovat kuitenkin, että kirjoitettaisiin edelleenkin shakki eikä šakki.
Ns. suhuässän lisäksi vierassanoissa esiintyy usein kirjaimia x, c ja q. Sitaattilainoissa nämä kirjaimet säilyvät, mutta suomalaistetuissa sanoissa ne korvataan suomalaisin kirjaimin. x korvataan vakiintuneesti ks:llä, c s:llä tai k:lla ja q kv:llä.
Xanthos, Pax Romana, camping, quisling, ksylitoli, faksi, eksklusiivinen, serebraalinen, aerobikata, kreatiivinen, konsertti, kvalitatiivinen, kvantitatiivinen
Sijapäätteen muoto vierassanoissa riippuu siitä, millainen on sanan viimeinen vokaali ennen loppua. Jos se on a, o tai u, päätteeseen tulee a. Jos taas se on ä, ö tai y, päätteeseen tulee ä:
barbaaria, fanfaaria, amatööriä, jonglööriä
Kahtalaisen mahdollisuuden tarjoavat sanan lopussa olevat i ja e, sillä niiden jälkeen pääte voi olla kumpi tahansa. Samaan sanaan voi tällöin tulla sekä etuvokaaleja (ä, ö, y) että takavokaaleja (a, o, u). Seuraavista takavokaaliset (ensin mainitut) ovat suositeltavampia muotoja:
analyysia tai analyysiä
adverbeilla tai adverbeillä
collegea tai collegeä
© Timo Nurmi 2004
Seuraavaksi: Anglismit