Pronomini on sana, joka ei voi esiintyä tekstissä irrallisena ja yksinään, vaan jolla on aina korrelaatti (vaste, usein käytetään myös termiä pääsana), johon se viittaa. Korrelaatti voi olla paitsi sana, myös esim. lause, mutta aina se näkyy kirjattuna tekstissä. Virhe syntyy, jos oikeassa muodossa olevaa korrelaattia ei ole, jolloin pronomini ei viittaa minnekään. Varmista siis aina, että pronominin korrelaatti on kirjoitettuna ja se on yksiselitteisen selvä.
Uutta jaksoa (= kappaletta) ei ole hyvä aloittaa millään pronominilla tai siihen rinnastuvalla pronominista johdetulla, pronominaalisesti käytetyllä ilmauksella. Jos näin tehdään, viitataan esim. edelliseen jaksoon tai kauemmas, mikä ei ole suotavaa. Ideana näet on, että yksi jakso muodostaa yhden teemakokonaisuuden ja uuden jakson alkaessa alkaa uusi itsenäinen teema. Suora pronominiviittaus olisi viittaus liian kauas. Uuden jakson tai varsinkaan uuden luvun alussa ei siis ole hyvä kirjoittaa esim. seuraavasti: Näinä vuosina — —, Sen jälkeen hän — —, Nämä syyt— —, Muita vaikuttavia tekijöitä ovat — — jne. On selkeämpi mainita konkreettisesti, mistä vuosista on kyse, minkä jälkeen ja kuka on hän jne. Sen sijaan samassa jaksossa myöhemmin mainittuasi jo korrelaatin voit huoletta käyttää mainittuja pronominiviittauksia.
Vastaavasti otsikkoon ei tule viitata suoraan pronominilla siten, että teksti ikään kuin jatkuisi suoraan otsikosta. Otsikko on itsenäisessä asemassa. Yleensäkään suoria viittauksia otsikkoon ei tulisi tehdä. Lukijan tulee nähdä kaikki olennainen itsestään tekstistä ilman otsikkoakin, vaikka otsikko ja teksti vastaavat toisiaan.
Väärin:
YLIOPISTOT JA AMMATTIKORKEAKOULUT
Näiden oppilaitosten suurin ero — —.
Virhe syntyy, koska kirjoittaja viittaa pronominilla näiden suoraan otsikkoon (= YLIOPISTOT JA AMMATTIKORKEAKOULUT).
Korjaus:
Yliopiston ja ammattikorkeakoulun suurin ero — —.
© Inga Suoniemi-Taipale 2004
Seuraavaksi: Pronominin ja korrelaatin suhde