Nominaalimuotoisia verbejä (verbien infinitiivi- tai partisiippimuotoja) ovat kaikki muut paitsi persoonassa taipuvat verbit. Persoonassa taipuvia eli predikaatiksi käyviä verbimuotoja ovat siis minä teen, sinä teet jne. + tehdään, sillä passiivikin on suomessa persoona. Kustakin verbikannasta voi näin ollen muodostaa 7 predikaattiverbiä ja suuren joukon muita muotoja (esim. kirjoittamassa, kirjoittamalla, kirjoittamasta, kirjoittamaan, kirjoitettaessa, kirjoittaen, kirjoittava, kirjoittavan, kirjoittanut jne.) – nominaalimuotoja –, joiden käyttö voi aiheuttaa ongelmia. Verbien nominaalimuodoistakin on olemassa sekä aktiivissa että passiivissa olevia muotoja, joten myös siltä osin on oltava tarkkana, jottei synny virheitä.
Nominaalimuodot voivat olla muodostamassa kokonaista lausetta, jolloin puhutaan lauseenvastikkeista. Lauseenvastikkeen idea on nimensä mukainen: pintarakenteen edustaja eli lauseenvastikkeen sisältävä rakenne vastaa kahta syvärakenteen lausetta siten, että vastikeosa vastaa nimenomaan sivulauseosaa ja päälauseosa on sama kuin yhä näkyvässä pintarakenteessa. Vastikeosasta siis puuttuu varsinaisen lauseen tuntomerkki eli persoonamuodossa oleva teonsana, eikä vastiketta lasketakaan lauseeksi (eikä myöskään eroteta pilkulla päälauseesta). Virkkeessä on siis yhtä monta lausetta kuin predikaattiverbiä.
Koska lauseenvastike vastaa aina sivulausetta, sen voi myös aina ”kääntää” sivulauseeksi, ja lauseenvastikevirheet voikin olla helpompi havaita vastaavista sivulauseista kuin lauseenvastikkeista. Eri lauseenvastikkeiden esittelyn yhteydessä on mainittu sivulause, joksi lauseenvastike oikeaoppisesti on muunnettavissa. Kun sivulauseesta tehdään lauseenvastike, sivulauseen subjektin ja predikaatin muoto muuttuu. Yleensä muut lauseenjäsenet pysyvät muuttumattomina. Seuraavassa on esimerkki:
Kerroin hänelle, että suokävely on rasittavaa mutta mukavaa.
Kerroin hänelle suokävelyn olevan rasittavaa mutta mukavaa.
Kirjoitetussa suomen kielessä lauseenvastikkeita käytetään nykyään melko runsaasti, joskus jopa enemmän kuin pää- ja sivulauseen yhdistelmiä. Jos lauseenvastikkeita suosii hyvin paljon, tyylistä tulee helposti vaikeaselkoinen, koska juuri konjunktiot normaalisti auttavat lukijaa oivaltamaan lauseitten välisen suhteen. Sopiva määrä hallitusti käytettyjä lauseenvastikkeita sen sijaan elävöittää ja tiivistää tekstiä. Puhekielessä käytetään lauseenvastikkeita varsin vähän, ja puhekielen lauseenvastikkeet ovat useimmiten lyhyitä.
Voit tutustua muissa osioissa tärkeimpiin lauseenvastikkeisiin ja vastaaviin rakenteisiin. Kunkin lauseenvastikkeen osiossa on esitelty kirjoittajan kannalta olennaisimpana seikkana rakenteen käytön tavallisimmat virhetyypit.
© Inga Suoniemi-Taipale 2004
Seuraavaksi: Aktiivi ja passiivi nominaalimuotojen ja lauseenvastikkeiden yhteydessä