Kommentteja kappaleiden kokoamiseen; ensimmäisen ja toisen virkkeen rajalle on merkitty +-merkki:
1. Kännykän käyttäjän on helpompi ottaa itselleen yksityistä tilaa julkisesta tilasta, kuten jalkakäytävästä, kuin erinäisistä yhteistiloista, joissa tilan käyttö† on lähtö†kohdiltaan kollektiivista. + A. Kyse ei ole vain tiloista vaan myö†s tilanteista, yhteisen jaetun vuorovaikutuksen eli niin sanotun fokusoituneen tilaisuuden toteutumisesta. Näin yhteiskäytö†ssä olevista tiloista ja jaetuista tilanteista, kuten ruokailusta ravintolasalissa, on hakeuduttu oven suuhun tai muutoin sivummalle yksityistäen tila omaan käyttö†ö†n.
Kappaleen ensimmäistä ja toista virkettä sidostaa yhteen samaviitteisyys: molemmissa virkkeissä mainitaan sana tila.
2. Puhetilanteissa toimitaan vapautuneesti tilan suomissa rajoissa. + H. Ehkä tämän voi rinnastaa siihen suomalaiseen tapaan, että ihmiset liikkuvat kaupunkikeskustoissa verryttelypuvuissa ja lenkkareissa – asusteissa, jotka alun perin oli tarkoitettu käytettäviksi lähinnä vapaa-aikana ja liikunnassa, ei julkisilla paikoilla.
Kappaleessa on vain kaksi virkettä, ja ne ovat sisällö†llisesti verrannollisia toisiinsa. Ensimmäisessä virkkeessä puhutaan kännykkäpuhumisen vapautuneisuudesta ja toisessa pukeutumisen vapautuneisuudesta.
3. Kännykkäpuhe on usein fraasiutunutta ja lyhyttä. + E. Avauskeskustelussa käydään läpi vastaajan paikka ja soittotilanteen ja tilan tarjoamat mahdollisuudet keskusteluun. Nämä avaukset voidaan ymmärtää fraaseinakin kohteliaisuuksiksi, jotka kuuluvat matkapuhelinkeskusteluun. Koska puhelun aikana tehdään useimmiten myö†s jotakin muuta, saattaa tämä osaltaan kaventaa ilmaisua. Samansuuntaisesti vaikuttaa tietoisuus soittoympäristö†stä, ympärö†ivistä ihmisistä, johon oma käyttäytyminen sovitetaan.
Ensimmäinen virke on kappaleen ideavirke. Toisin sanoen siinä sanotaan jotakin sellaista, mitä kappaleen muissa virkkeissä täsmennetään. Toisessa virkkeessä selitetään, mitä tarkoittaa kännykkäpuheen fraasiutuneisuus, ja samaan asiaan liittyy myö†s kolmas virke. Neljäs, koska-sanalla alkava virke, ja viides, kappaleen viimeinen virke taas selittävät ensimmäisen virkkeen tietoa kännykkäpuheen lyhyydestä
4. Kännykkä näyttää vakiintuvan julkisivultaan vapaamieliseksi siten, että sovinnaisesti käyttäytyvä ihminen saattaa esiintyä matkapuhelimeensa ääneen puhuen tavalla, jota hän ei aiemmin olisi julkisesti tehnyt. + G. Kännykän käyttäjät tuntuvat puhuvan melko peittelemättä omista asioistaan. Ei ole pyrkimystä minkään tärkeän vaikutel¨man synnyttämiseen. Kännykö†ijät luopuvat esiintymisen täsmällisyydestä ja tuovat tilaan epämuodollisuutta.
Kappaleen kaikki virkkeet, niin ensimmäinen kuin kolme muutakin, käsittelevät kännykkäpuheen vapaamielisyyttä ja vapautuneisuutta. Tämä ilmenee kielellisesti esimerkiksi siten, että kaikissa virkkeissä on jokin sensisältö†inen sana (vapaamielinen, peittelemättä, ei tärkeä vaikutelma, epämuodollisuus).
5. Kännykkään puhujat hakeutuvat usein tilaan myö†s fyysisesti itseensä kääntyen. + B. Heidän edessään on paljon tilaa ja takana vähän, jolloin puhuminen tapahtuu turvallisesti ja omassa rauhassa. Samoin soittajat asettuvat usein jonkin kiintopisteen luo siten, että he voivat samalla turvallisesti silmäillä ympärö†ivää elämää. Selän kääntäminen on tyypillistä vilkkaista tai kaikuvissa tiloissa, joissa ympärö†ivä liikenne tai tilan avoimuus on häiritsevää.
Kappaleen kaikissa virkkeissä puhutaan konkreettisesti tilasta. Ensimmäisessä virkkeessä tähän viittaa sana fyysisesti. Toisessa virkkeessä mainitaan, että tilaa on puhujan edessä paljon ja takana vähän. Kolmannessa mainitaan konkreettinen paikanilmaus, sana kiintopiste, neljännessä ihmisen ruumiinosa, selkä.
6. Kännykän käytö†lle on luonteenomaista, että käytö†n aikana toteutuu kaksi asiaa kerrallaan. + F. Toisin on lankapuhelimessa, jossa keskitytään yleensä ja ainakin periaatteessa vain puheluun. Näin perinteiseltä puhelinkeskustelulta odotetaan suurempaa keskittymistä kuin lähtö†kohtaisesti usein pinnallisemmalta ja suhteessa aikaan ja paikkaan vähemmän sidoksiselta kännykkäkeskustelulta.
Tässä kappaleessa verrataan toisiinsa kännykän käyttö†ä ja lankapuhelimen käyttö†ä. Ensimmäinen ja toinen virke ovat vastakohtaisia, mikä ilmaistaan kielellisesti sanalla toisin. Kontrastiivisuutta ilmaisevat myö†s ensimmäisen virkkeen sanat käytö†n aikana toteutuu kaksi asiaa kerrallaan ja keskitytään yleensä ja ainakin periaatteessa vain puheluun.
7. Kännykkää pidetään usein ristiotteessa, jolloin esimerkiksi oikea käsi kannattelee puhelinta vasemmalla korvalla tai päinvastoin. + C. Tämä on erona lankapuhelimeen, jossa yleensä puhelinta pidetään sen puolen kädellä, minkä puolen korvalla luuri on. Kännykkää pidetään myö†s pään ja olkapään välissä ilman käden tukea. Tästä ei kadulla juuri saa havaintoja. Vaarana on tietysti, että kännykkä luiskahtaisi kovalle asvaltille.
Kappaleen sisältö†nä on kännykkäote. Ensimmäistä ja toista virkettä sidostaa toisiinsa esimerkiksi sanojen pitää ja käsi esiintyminen molemmissa. Ensimmäinen ja toinen virke ovat myö†s kontrastiivisia: niissä verrataan toisiinsa tapoja pitää kädessä yhtäältä kännykkää ja toisaalta lankapuhelimen luuria.
8. Kun yhteyksiä hoidetaan liikennevälineessä tai muuten liikkeellä ollessa, vauhti ikään kuin moninkertaistuu. + D. Liike itsessään lisää kierroksia ja innostaa ottamaan yhteyksiä. Kännykän käyttäjä kääntää paitsi joutohetket myö†s liikkeelläolon tehokkaaksi työ†ajaksi tai sosiaalisten suhteiden tavoitteluksi.
Kappaleen kaikissa kolmessa virkkeessä mainitaan sana liike. Virkkeitä yhdistää siis samaviitteisyys eli se, että niissä kaikissa esiintyy samatarkoitteinen sana.
Näistä kahdeksasta kappaleesta ei saa muodostetuksi kovin järkevää kokonaisuutta. Kuitenkin niiden peräkkäisyydellä on joitakin rajoituksia.
Kappaleet 2 (Puhetilanteissa toimitaan vapautuneesti tilan suomissa rajoissa. – – ), 3 (Kännykkäpuhe on usein fraasiutunutta ja lyhyttä. – – ), 5 (Kännykkään puhujat hakeutuvat usein tilaan myö†s fyysisesti itseensä kääntyen. – – ) , 6 (Kännykän käytö†lle on luonteenomaista, että käytö†n aikana toteutuu kaksi asiaa kerrallaan. – – ), 7 (Kännykkää pidetään usein ristiotteessa, jolloin esimerkiksi oikea käsi kannattelee puhelinta vasemmalla korvalla tai päinvastoin. – – ) ja 8 (Kun yhteyksiä hoidetaan liikennevälineessä tai muuten liikkeellä ollessa, vauhti ikään kuin moninkertaistuu. – – ) ovat keskenään samantapaisia. Niissä kussakin esitetään yksi ja useimmiten melko konkreettinen näkö†kulma kännykän käyttö†ö†n. Samantapaisuuden, rinnasteisuuden, johdosta nämä kappaleet voisivat olla tekstissä peräkkäin.
Edellä mainittuihin kappaleisiin verrattuna erilaisia ovat kappaleet 1 (Kännykän käyttäjän on helpompi ottaa itselleen yksityistä tilaa julkisesta tilasta, kuten jalkakäytävästä, kuin erinäisistä yhteistiloista, joissa tilan käyttö† on lähtö†kohdiltaan kollektiivista. – – ) ja 4 (Kännykkä näyttää vakiintuvan julkisivultaan vapaamieliseksi siten, että sovinnaisesti käyttäytyvä ihminen saattaa esiintyä matkapuhelimeensa ääneen puhuen tavalla, jota hän ei aiemmin olisi julkisesti tehnyt.– – ). Näistä jompikumpi sopisi käsillä olevan tekstikokonaisuuden ensimmäiseksi kappaleeksi. Todennäkö†inen vaihtoehto olisi kappale 1, sillä kappaleessa 4 on sana, joka esiintyy usein yhteenvedon omaisissa lopetuskappaleissa: näyttää. Kappale 4 sopisi siis tekstin viimeiseksi kappaleeksi.
Keskenään rinnasteisten kappaleiden 2, 3, 5, 6, 7 ja 8 järjestys on pitkälti kirjoittajan päätettävissä. Looginen mahdollisuus olisi valita toiseksi kappaleeksi kappale 5. Siinä puhutaan kännykkäänpuhujan fyysisestä tilanotosta. Tämä sopisi hyvin aloituskappaleen (kappale 1) jatkoksi; kappaleessa 1 puhutaan tilankäytö†stä yleisemmin.
Toisen kappaleen, kappaleen 5, jälkeen sopisivat peräkkäin kappaleet 6 ja 8, joissa puhutaan siitä, kuinka kännykkää käytetään ollessa liikkeellä ja kuinka tavallisesti tehdään montaa asiaa yhtä aikaa. Näiden jälkeen voisi sijoittaa esimerkiksi kappaleen 7, jossa puhutaan kännykkäotteesta, ja tämän jälkeen sopisi esimerkiksi kappale 3, joka käsittelee kännykkäpuheen fraasiutuneisuutta ja lyhyyttä. Puhetta käsittelee myö†s kappale 2, mistä syystä se sopisi toiseksi viimeiseksi kappaleeksi. Kappaleen 2 sisältö† (kännykkäpuheen vapautuneisuus) sopisi myö†s edeltämään tekstijakson viimeistä kappaletta (kappale 4), jossa siinäkin puhutaan kännykänkäyttö†ö†n liittyvästä vapautuneisuudesta.
© Arja Lampinen 2005