Hyvin pian, jo vuoden kuluttua naimisiinmenosta, Ivan Iljitš tajusi, että vaikka avioelämä toikin jonkinlaista mukavuutta elämään, se oli itse asiassa varsin mutkikasta ja vaikeaa, ja jotta kykenisi täyttämään velvollisuutensa sitä kohtaan eli viettämään kelvollista, seurapiirien hyväksymää elämää, oli sekä siihen että työ†hö†n kehitettävä määrätty suhde.
Ja Ivan Iljitš kehitti tuollaisen suhteen avioelämään. Hän vaati perhe-elämältä vain niitä kotipäivällisen, emännän ja vuoteen mukavuuksia, jotka se saattoi hänelle suoda, ja ennen kaikkea yleisen mielipiteen määrittelemää ulkoisten muotojen sovinnaisuutta. Muutoin hän etsi perheestä miellyttävää hauskuutta ja lö†ytäessään sitä oli oikein kiitollinen; jos hän taas tö†rmäsi vastarintaan tai nurinaan, hän poistui oitis omaan erilliseen työ†maailmaansa ja etsi tyydytystä sieltä.se, se, siihen, se = avioelämä
hän-pronominit = Ivan Iljitš
niitä ja jotka = kotipäivällisen, emännän ja vuoteen mukavuudet
se = perhe-elämältä
sitä = miellyttävää hauskuutta