VIITEKEHYKSEN
TAITOTASOT: PUHUMISEN LAADULLISET ARVIOINTIKRITEERIT |
|||||
|
LAAJUUS |
VIRHEETTÖMYYS |
SUJUVUUS |
VUOROVAIKUTUS |
KOHERENSSI |
A1 |
Osaa perustella yksittäisiä sanoja ja irrallisia
ilmauksia, jotka liittyvät puhujaan itseensä tai tiettyihin konkreetteihin
tilanteisiin |
Osaa vain muutamia yksinkertaisia ulkoa opeteltuja
kielioppirakenteita. |
Selviytyy hyvin lyhyistä, erillisistä, yleensä valmiin
kaavan mukaisista sanomisista. Pysähtyy usein etsimään sopivaa ilmausta,
tapailemaan vähemmän tuttujen sanojen ääntämistä ja paikkailemaan viestiään. |
Pystyy kysymään ja vastaamaan kysymyksiin, jotka
koskevat yksinkertaisia henkilökohtaisia asioita. Osaa viestiä
yksinkertaisella tavalla, mutta kommunikaatio on täysin viestin toisto,
uudelleenmuotoilun ja korjausten varassa. |
Osaa liittää sanoja tai sanaryhmiä toisiinsa
käyttäen kaikkein yleisimpiä sidesanoja, kuten ’ja’ tai ’sitten’. |
A2 |
Osaa joitakin lyhyitä, ulkoa opeteltuja ilmauksia, keskeistä
sanastoa ja kaikkein tavallisimpia lauserakenteita. Osaa käyttää niitä
yksinkertaisesti ja rajallisesti arkipäivän tilanteissa. |
Osaa käyttää oikein joitakin yksinkertaisia rakenteita,
mutta tekee kuitenkin jatkuvasti virheitä perusasioissa. |
Pystyy esittämään sanottavansa ymmärrettävästi hyvin
lyhyissä puheenvuoroissa, vaikka tauot, väärät aloitukset ja uudelleenmuotoilut
ovat selvästi kuultavissa. |
Pystyy vastaamaan kysymyksiin ja reagoimaan
yksinkertaisiin lausumiin. Osaa osoittaa, milloin ymmärtää, mutta ymmärtää
harvoin niin paljon, että pystyy ylläpitämään keskustelua. |
Osaa yhdistää sanaryhmiä lauseiksi
tavanomaisilla side-sanoilla kuten ’ja’, ’mutta’, ’koska’. |
B1 |
Selviää tavallisissa käytännön puhetilanteissa.
Hallitsee tarpeeksi sanastoa, jotta pystyy puhumaan tutuista aiheista, kuten
perheestä, harrastuksista, mielenkiinnon-kohteista, työstä, matkustamisesta
ja ajankohtaisista asioista. Ilmaisee itseään hieman epäröiden ja turvautuen
joskus kiertoilmauksiin. |
Käyttää melko virheettömästi tavallisia, vakiintuneita
ilmauksia ja kielioppirakenteita, kun ne liittyvät helposti ennakoitaviin
tilanteisiin. |
Pystyy tuottamaan yhtämittaista ymmärrettävää puhetta.
Tauot, jotka johtuvat kielioppirakenteen ja sanaston suunnittelusta sekä oman
tuotoksen korjauksista, ovat kuitenkin yleisiä etenkin pitkähköissä vapaan
tuottamisen jaksoissa. |
Pystyy aloittamaan, ylläpitämään ja lopettamaan
yksinkertaisen, pitkähkön kasvokkain käytävän keskustelun aiheista, jotka
ovat tuttuja tai henkilökohtaisesti kiinnostavia. Pystyy toistamaan osittain
sen, mitä joku toinen on sanonut vahvistaakseen, että asia on ymmärretty. |
Pystyy yhdistämään joukon lyhyehköjä, irrallisia,
yksinkertaisia ilmauksia yhtenäiseksi ja johdonmukaiseksi tuotokseksi. |
B2 |
Kielellisen ilmaisuvaraston laajuus tekee mahdolliseksi
esittää selkeitä kuvauksia ja ilmaista näkökantoja tavallisiin aiheisiin
ilman että hänen havaittavasti tarvitsee juurikaan hakea sanoja. Käyttää
jonkin verran monimutkaisia lauserakenteita. |
Hallitsee kieliopin melko hyvin. Ei tee virheitä, jotka
aiheuttavat väärinkäsityksiä, ja pystyy korjaamaan useimmat virheensä. |
Pystyy tuottamaan yhtämittaista puhetta melko
sujuvasti, vaikka voikin epäröidä etsiessään sopivia lauserakenteita ja ilmauksia.
Huomattavan pitkät tauot ovat harvinaisia. |
Pystyy aloittamaan keskustelun, ottamaan puheenvuoron
asianmukaisesti sekä lopettamaan keskustelun tarvittaessa, vaikkakaan ei aina
tyylikkäästi. Osaa ylläpitää keskustelua tutusta aiheesta, mm. siten, että
osoittaa ymmärtävänsä kuulemaansa ja kehottaa muita osallistumaan
keskusteluun. |
Pystyy käyttämään joitakin kielen sidoskeinoja osoittaakseen
ajatustensa väliset suhteet ja saadakseen aikaan selkeän, johdonmukaisen
tuotoksen. Pitkissä puheosuuksissa saattaa olla jonkin verran hyppelehtimistä
asiasta toiseen. |
C1 |
Kielellinen ilmaisuvarasto on hyvin laaja. Osaa
vaihdella kielellistä ilmaisuaan ja valita sopivan tavan ilmaista ajatuksiaan
selkeästi ja tilanteen vaatimalla tavalla tarvitsematta rajoittaa sanottavaansa.
Pystyy käsittelemään hyvinkin erilaisia aiheita, jotka liittyvät esimerkiksi
yleisiin asioihin, opiskeluun ja tutkimukseen, ammatillisiin kysymyksiin tai
vapaa-aikaan. |
Kieliopin hallinta yleensä virheetöntä. Virheet
ovat harvinaisia ja vaikeasti havaittavia, ja puhuja osaa yleensä korjata ne
itse, kun niitä ilmenee. |
Pystyy ilmaisemaan ajatuksiaan sujuvasti ja
spontaanisti, lähes virheettömästi. Vain käsitteellisesti vaikeassa aiheessa
voi esiintyä kielellistä epäröintiä. |
Hallitsee laajan viestintärepertoaarin niin, että
pystyy sopivaa ilmaisua käyttämällä kytkemään omat puheenvuoronsa taitavasti
muiden puheenvuoroihin halutessaan ottaa puheenvuoron tai pitää sen. |
Pystyy tuottamaan selkeää, tasaisen sujuvaa, hyvin jäsennettyä
puhetta ja hallitsee melko hyvin keskustelun jäsentämistapoja ja sidoskeinoja. |
C2 |
Pystyy muotoilemaan joustavasti ajatuksiaan uudestaan
ilmaistakseen merkityssuhteita täsmällisesti, osoittaakseen painotuksia ja
karsiakseen epäselvyyksiä. Osaa käyttää oikein ja asianmukaisesti sekä
puhekielen-omaisia että kyseisellä kielelle ominaisia idiomeja, kiteytyneitä
ilmauksia. |
Hallitsee kielen monimutkaisenkin kieliopin johdonmukaisesti
myös silloin, kun huomio on suuntautunut muualle, esimerkiksi ennaltasuunnitteluun
tai muiden reaktioiden tarkkailuun. |
Pystyy ilmaisemaan ajatuksiaan spontaanisti melko
pitkissä luontevissa puhekielisissä puheenvuoroissa ilma kielellisiä vaikeuksia
tai kiertäen vaikeudet niin sujuvasti, että puhekumppani on tuskin tietoinen
niistä. |
Pystyy viestimään helposti ja taitavasti käyttäen
ilmeisen vaivattomasti ei-sanallisia ja intonaatioon perustuvia vihjeitä.
Pystyy sovittamaan oman panoksensa yhteiseen keskusteluun ja ottamaan täysin
luontevasti puheen-vuoroja, joissa mm. viittaillee asioihin ja tekee
epäsuoria viittauksia. |
Pystyy tuottamaan sisällöltään johdonmukaista ja muodoltaan
sidosteista puhetta käyttäen monipuolisesti ja tarkoituksenmukaisesti sopivia
keskustelun jäsentämistapoja ja esityksen yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta
edistäviä sidoskeinoja. |
Lähde: Eurooppalainen viitekehys. Kielten oppimisen, opettamisen ja
arvioinen yhteinen eurooppalainen viitekehys. WSOY. 2003: s. 52-53.